Wiion wiimeisimmät Mistä tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa

Viherpiipertäjän puolustuspuhe

 

Suomessa on tapana kutsua halveksivasti kaikkia niitä ihmisiä viherpiirertäjiksi ( tai viher- vasemmistolaisiksi), jotka asettavat luonnon hyvinvoinnin taloudellisten arvojen edelle. Kumisaappaissa kulkeva virttynyttä villapaitaa käyttävä rastapää on varmaan monen verkkokalvolla ituhippiäisen prototyyppi.

Viherpiipertäjiä halveksivat erityisesti kolme ryhmää. Ensimmäinen ryhmä ovat teknokraatit, joille taloudellisen tuottavuuden maksimointi on hyve numero yksi. Kaikki suojeluun viittaava on ylimääräinen kuluerä ja poissa voitoista. Toinen ryhmä on maaseutujen väestöstä ne ihmiset, jotka omasta mielestään tietävät kyllä, miten luontoa hoidetaan. Ei tarvitse kenenkään oraanpurijan tulla heitä neuvomaan. Kolmas ryhmä on tehometsätalouden väki. Puunhalaajat ovat heille jatkuva kivi kengässä.

Mikä on siis viherpiipertäjän pahin synti? Yksinkertaisesti luonnon suojeleminen. Hän on sitä mieltä, että taloudelliset arvot ja voittojen maksimointi eivät oikeuta hävittämään lajeja ja luontoa maapallolta. Kansainvälinen kilpailukyky ei ole peruste, jolla suot voidaan ojittaa, meret saastuttaa tai metsät muokata tuottaviksi puupelloiksi. MUTTA harva viherpiipertäjä vaatii kaiken suojelemista, kuten helposti halutaan väittää. Kansainvälisissä kokouksissa biodiversiteetistä on todettu, että riittää, jos 16 % maapallon pinta-alasta säilytetään luonnontilassa. Silloin luonnolla on mahdollisuus selviytyä. Periaatteessa siis yli 80 % pinta-alasta voidaan valjastaa hyötykäyttöön.

Mutta kun tämä 80 prosenttia ei millään tunnu riittävän, ei Suomen eikä muiden maiden teknokraateille, eli kriitikkojen ryhmälle numero yksi. Jokainen suojeltu hehtaari on heidän silmissään poissa taloudellisesta hyötykäytöstä. Teknokraattisen putkinäköajattelun voi kiteyttää seuraavasti: Viis siitä, vaikka maapallo tuhoutuu ja eläinlajit kuolevat, kunhan talous kasvaa. Ihmiskunta, luonto ja ympäristö saa siis maksaa laskun siitä, että toiset saavat kääriä rahaa niin paljon kuin pystyvät. Tämän helvetinkoneen virallinen nimi on jatkuva taloudellinen kasvu. Sen järkevyyttä ei saa kyseenalaistaa, muutoin talous pysähtyy.

Teknokraatin viljelemä lempilausahdus on, että ”kyllä luonto kestää ja selviää”. Mikään olemassa oleva tieteellinen tutkimus ei vain tue hänen väitettänsä esim. sukupuuttoon kuolleiden lajien kohdalla. Mutta tällä hatusta kiskaistulla väitteellä hän voi sulkea silmänsä oman toimintansa tuhovaikutuksilta. Suomea on haukuttu siitä, että täällä talous ei kasva, kun suojellaan liikaa. Suomen pitäisi ottaa mallia muiden maiden tavasta tuhota luontoansa, jotta talous elpyisi. Kuinka kauaskantoista ja vastuullista toimintaa ja ajattelua.

Entä sitten se kuuluisa maalaisjärki? Kriitikkojen ryhmä numero kaksi, maaseudun besserwisserit. Klassinen mielikuva elää Suomessa, että kaikki ituhipit ovat kaupunkilaisia, jotka eivät erota lehmää hevosesta, mutta jotka siitä huolimatta vaativat harvinaisen sammakkolajin suojelemista Perä-Hikiän viimeisellä avosuolla. Moni väittää, että kyllä maaseudun väki tietää kaupunkilaisia paremmin, kuinka luontoa suojellaan. On se tiennyt asiansa niin hyvin, että maassamme on tällä hetkellä yli 2000 uhanalaista lajia. Jos kerran luonnontuntemus ja asiaosaaminen ovat niin vankalla pohjalla, niin uhanalaisia lajeja ei pitäisi löytyä maastamme yhtä ainoata. Ihmeellistä, että jokainen maatilan isäntä tai metsänomistaja tuntee paremmin metsänsä eliöstön kuin koulutettu ammattibiologi. Ammattibiologien arvioita ei tarvita kuntien kaavojen suunnittelussa tai arvokkaan metsäalueen kartoituksessa. Kyllä sellaisen kartoituksen osaa tehdä jokainen metsänhoitoyhdistyksen insinöörikin.

Maaseudun väen puolustukseksi sanon kuitenkin sen, että monille ei annettu vuosikymmeniin mahdollisuuksia hoitaa metsiään ja soitaan kuten itse olisivat halunneet. Valtio, metsänhoitoyhdistykset ja isot metsäyhtiöt pakottivat omilla poliittisilla linjauksillansa kaikki samaan ruotuun ”oikean metsänhoidon”  nimissä. Toisinajattelijoita ei sallittu.

Viimeisenä viherpiipertäjien kriitikoiden ryhmänä ovat sitten tehometsätalouden nimiin vannovat isot yrityksemme, Metsähallitus, UPM ja Stora Enso etunenässä.  Koomista kuitenkin on, että jokainen julistaa kilvan vastuullisuuttansa metsiemme hoidossa. Jos heitä uskoo, niin Suomen metsät ja suot ovat esimerkillisessä kunnossa. Kaikilla näillä yrityksillä on yksi iso valttikortti hihassaan; sertifikaatti. Se takaa, että metsiä on käsitelty luontoa kunnioittaen ja monimuotoisuusarvoja vaalien. Lisäksi nämä sertifikaatit ovat ulkopuolisten tahojen puolueettomasti määrittelemät. Uskokoon ken haluaa.

Kuten jo äsken totesin, tulokset puhukoot puolestaan. Uhanalaisten lajien määrä Suomen metsissä oli viisi vuotta sitten 814 lajia. Niiden osuus oli reilu kolmannes kaikista Suomen uhanalaisista lajeista, joita on yhteensä yli 2000. Eivät ole sertifikaatit suojelleet näitä lajeja riittävän hyvin. En väitä, etteikö yritys suojelulle olisi oikeansuuntainen, mutta se on yksinkertaisesti riittämätön. Niin kauan kuin etusijalla on tehokkuus ja tuotto, on täysin naiivia kuvitella, että pienillä näennäissuojelutoimilla pystytään suojaamaan lajeja tuhon etenemiseltä. Sertifikaateilla kiillotetaan kilpeä, jotta taustalla voidaan olla luvan kanssa entistä tehokkaampia.

Lisäksi metsäteollisuus ja valtiomme julisti vuosikymmenet (1960-1990) soiden ojittamisen nimiin. Jokainen suopainanne tuli saada tuottamaan puuta. Tulokset ovat sen mukaisia. Luonnontilaisten soiden määrä on vähentynyt 80 prosentista 20 prosenttiin Etelä-Suomessa vuoden 1950 jälkeen. Pohjois-Suomen soista on ojitettu 40 %. Uhanalaisia lajeja soillamme esiintyy 104 kappaletta.

Nurinkurista kuitenkin on, että Suomessa on ojitettu turhaan 830 000 hehtaaria suota. Suurin piirtein yhtä paljon kuin mitä niitä on virallisesti suojeltu. Tästä valtavasta pinta-alasta ei koskaan ole tullut kannattavaa ja hyvätuottoista metsämaata. Olisikohan suoluontomme tila olennaisesti parempi, jos nämä alueet olisi jätetty rauhaan? Ei tarvitsisi vängätä soidensuojelun täydennysohjelman tarpeellisuudesta. Mutta kun tehokkuus ei salli moista toimintaa, vaikka lopputuloksena olisikin sutta ja sekundaa. Siinä taas näkyy metsäteollisuuden suuri ammattitaito ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen.

Eli nämä kolme ryhmää kritisoivat meitä viherpiipertäjiä kaikkein ankarimmin. Minun vastakysymykseni on, että ”Millä lihaksilla?” Jos kriitikoiden mallilla ekosysteemi on saatu sekaisin ja sukupuuttoaalto jylläämään, niin ei pitäisi olla kauhean paljon varaa rehvastella. Minun silmissäni jokainen, joka taloudellisen edun nimissä tuhoaa tältä pallolta yhdenkin lajin sukupuuttoon, on täysiverinen ympäristörikollinen. Taloudellinen kasvu ei oikeuta lajien tuhoamista, ei Suomessa eikä maapallolla.

Ja lopuksi vielä toistan, että en vaadi kaiken suojelua. Jos ei se 80 prosenttia pinta-alasta riitä metsä- ja muulle teollisuudelle, niin loppuosan hyödyntämisen kohdalla kyseessä on enää paljas ahneus, jota ei voida mitenkään oikeuttaa. Käsite kohtuullisuus on talouselämälle varmaan pahin kirosana. Parempia tuottoja kun pitäisi aina saada. Olen viherpiipertäjä ja ylpeä siitä. Ja mikäli sen piiperryksen hintana on, että elintasosta pitää tinkiä, niin sitten tingitään. Siihen olen valmis.

 

Viimeinen tarkennus. Nämä ovat tieteenkin rankkoja yleistyksiä. Aina on poikkeuksia joukossa joka alalla, mutta huolestuttavan paljon löytyy niitä ihmisiä, jotka sulkevat taloudelliseen kasvuun vedoten silmänsä luonnontuholta. Siihen ei enää ole varaa.

 

Tässä muutamia linkkejä aiheeseen ja blogiini liittyen. Paljon on olemassa hyviä suunnitelmia. Toteutus vain ontuu ja voi vain miettiä, missä ovat suurimmat jarrumiehet?

http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/556479/Liki+miljoona+hehtaaria+soita+ojitettu+turhaan

http://luonnontila.fi/fi/elinymparistot/metsat/me13-metsien-uhanalaiset-lajit

http://www.luonnontila.fi/fi/elinymparistot/suot/su1-soiden-ojitustilanne

http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/5-2011/16-14-01-32.html

http://ec.europa.eu/environment/pubs/pdf/factsheets/biodiversity_2020/2020%20Biodiversity%20Factsheet_FI.pdf

http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Lajit/Uhanalaiset_lajit/Lintujen_ja_nisakkaiden_punaiset_listat_2015

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän gavia52 kuva
Juha Vesamäki

Itse olen ainakin asettamassa viherpiipertäjän asemaan niitä, jotka kuvittelevat voivansa tuottaa täällä Suomen maassa energian auringolla ja tuulella, siis edes järkevän osan siitä energiasta. Ne jotka suojelevat luontoa eivät ole viherpiipertäjiä, vaan hyvinkin kunnioitettavia henkilöitä.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Viherpiipertäjä on haukkumasana, jolla halutaan kyseenalaistaa luonnonsuojelijan argumentit, pätevyys ja asiantuntemus. Toisen ajamat asiat halutaan määritellä utopistiseksi haihatteluksi, jolla ei ole sijaa nykymaailman tiukassa taloustilanteessa. Eli realisti keskittyy talouteen, haihatteleva viherpiipertäjä unelmoi paremmasta maailmasta. Tällainen kuva monissa keskusteluissa halutaan antaa luonnonsuojelusta ja -suojelijoista.

Tapani Lahnakoski

Minä olin luonnonsuojeluliiton jäsen ainakin 25 vuotta. Kun sekin ajautui vihreän eliitin käsiin, oli pakko erota.

Oikea luonnonsuojelu on mitä kannatettavinta toimintaa. Siihen meidän pitäisi keskittyä. Vihreä puolue on lähtenyt noudattamaan Hassin tuomaa valtapolitiikkaa ja siihen liittyvää suoranaista kusetusta, jolla on vähän positiivista vaikutusta Suomen luonnolle.

Ydinvoiman vastustus ja ilmaston pelastaminen täysin onnettominkeinoin, kuten Eija-Riitta Korhola on osoittanut on nykyvihreää politiikkaa, joka valitettavasti on levinnyt enemmään tai vähemmän kaikkiin puolueisiin.

Suojellaanko Suomen luontoa tuulimyllyillä? Niillä on kyllä pilattu monien maiden sähkömarkkinat ja aiheutettu suurta riskiä huoltovarmuudelle, jonka muiden pitää kustantaa parempaan kuntoon jopa lisäämällä hiilenpolttoa.

Parantaako lisääntyvä puunpoltto metsien monimuotoisuutta, kun sieltä vielä viedään risut ja kannotkin? Ne tosin usein jäävät kasoille tienvarsiin mätänemään, kun tukiaiset on saatu.

Hiilenpolton lopettaminen tulee nostamaan energiamme hintaa kohtuuttomasti eikä huoltovarmuus parane, kun haketta tullaan laivaamaan hirvittävät määrät satamiimme. Jopa mallimaa Saksa avaa valtavia hiilivoimaloita, kun täällä suljetaan maailman puhtaimpia ja tehokkaimpia.

Biopolttoaineiden lisääminen on lisännyt nälkää kehitysmaissa entisestään, kun pelloilla kasvatetaan ruoan sijaan polttoainetta. Sademetsät muuttuvat palmupelloiksi yms. yms.

Koijärveläisestä luonnonsuojelusta on menty kauaksi. Olet ymmärtänyt täysin väärin mikä on "viherpiipertäjän" pahin synti.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Koko blogi kaatuu viimeiseen tarkennukseen. Siihen asti on selvää, että blogisti käyttää voimakasta karrikointia tehokeinona. Ilman tarkennusta olisin tavallaan "ostanut" argumentoinnin, luin sen niin ettei jo tehdyt hyvää tarkoittavat toimintatapojen muutokset ole riittäviä. Nyt tekstistä tuli ruma, vainoharhainen ja syyttelevä solvaus, kun teknokraatin karikatyyrisestä stereotypiasta on vain "poikkeuksia joukossa". Olisi kannattanut pysyä valitussa tyylilajissa.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Tarkennus oli siis niin päin, että stereotypian joukkoon mahtuu poikkeusyksilöitä aina. Mutta päälinja on selkeästi havaittava stereotypian luomiseen. Kommentti oli lähinnä suunnattu heille, jotka muutoin alkaisivat valittaa, että "eivät kaikki ole sellaisia". Kyseisiä ajattelumalleja omaavia ihmisiä on kuitenkin niin paljon, että heistä voi luoda hyvin tällaisia stereotypioita.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Minä en puhu energiapolitiikasta vaan lajien häviämisestä. Se on hautautunut tämän energiapolitiikan ja ilmastonmuutoksen jalkoihin. Kannatan mitä tahansa puoluetta, joka ottaa tämän sukupuuttoaallon vaaran tosissaan ja pyrkii kehitystä muuttamaan.

Tapani Lahnakoski

Hyvä! Tästä olemme samaa mieltä. Suomen kannattaa panna olemattomat roponsa Itämeren puhdistamiseen ja riittäviin suojelualueissin niin soilla, metsissä kuin järvilläkin.

Lisäksi pitäisi saada ainakin tärkeimmät lohijoet uudelleen vaelluskalojen käyttöön.

Niin vielä, katson itseni teknokraatiksi ainakin koulutustaustani perusteella.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Mukava kuulla. Tavoitteista olemme samaa mieltä. Tosin en minä pahoillani ole, jos energiassa saadaan erityisesti maalämpöä ja aurinkoenergiaa paremmin hyödynnettyä. Ymmärtääkseni niiden ympäristökuormitus on oikeasti varsin vähäinen. Sinä olet sitten se teknokraattinen poikkeus, joka vahvistaa säännön. :)

Tapani Lahnakoski

Maalämpö on hyvä uusiin kiinteistöihin ja varsinkin vähän isompiin kuin omakotitalot. Niissä ilmalämpöpumppu on useimmiten paras tulisijojen kanssa.

Itselläni on puukattila, joten lämmitän kokonaan puulla, takka ja aitokiuas lisänä.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Viherpiipertäjä verottaa harvaanasutun alueen ainoaa kulkuneuvoa=omaa autoa ja sen käyttööä yli kohtuuden,kertoo kehäkolmosen sisältä miten ikimetsät tulee suojella lapissa(käymättä koskaan oulua ylempänä),,,suojelee sudet vaikka ne söis kaikki koirat/lampaat/lehmät suihinsa,karhut on ihquja myös ja kaikki kaadot tulee kieltää,,merimetsot tulee suojella tietenkin myös !

Ja ennenkaikkea,ei esitä vaihtoehtoa mihinkään asiaan !

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Et lukenut tarkkaan. Juuri kirjoitin, että en vaadi kaiken suojelemista (eikä suurin osa muistakaan suojelijoista), en metsien enkä eläinten, mutta sen varmistamista kyllä, että jokaisella eliölajilla säilyy olemassaolon oikeus tällä pallolla ja Suomessa myös. Ja mitä petoihin tulee, niin Suomessa maksetaan korvauksia aiheutuneista vahingoista. Jos pelko riittää syyksi tappamiselle, niin maailmassa ei olisi yhtäkään petoeläintä jäljellä (paitsi ihminen). Mitä vaihtoehtoihin tulee, niin tosiasia on, että jos kasvun rajat ovat tulleet vastaan, niin elintasosta on pystyttävä tinkimään. Kyllä jokainen suomalainenkin sen taidon osaa aina silloin, kun rahat ovat tiukilla. Ei se sen vaikeampaa ole.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Mutta kaikin mokomin suon sinulle oikeuden luoda oman stereotypiasi kuten minäkin tein. Uskon, että oma kuvauksesi kuvaa myös monien käsitystä "viherpiipertäjistä". Ihmisten mielikuvissa piipertäjät ovat luultavasti joukkoa, joka ei suostu mihinkään kompromissiin vaan vaativat kaiken suojelua. Mutta taustalla vaikuttaa se tosiasia, että jos esim. 90 % isoista Suomen joista on jo valjastettu, niin varmaan viimeisten kohdalla vaaditaankin jo niiden täyssuojelua. Eli lähtötilanne ei millään mittarilla ole tasapeli vaan karkeasti yhdeksän suhde yhteen teollisuuden hyväksi. Kysyn edelleen, että onko vaatimus esimerkiksi 20 % alkuperäisluonnon suojelemisesta kohtuuton? Vai edustaako moinen vaatimus toisille "kaiken suojelemista" ja Suomen taloudellisten mahdollisuuksien alasajoa?

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Energiaverojen kiristäminen tappiinsa ja varsinkin oman auton käyttö(maaseudulla) syövät perheiden tuloista hirmuisen siivun,kun työmatkaa saattaa olla sata kilometriä,huonoilla teillä vieläpä,jolloin uudetkin autot täytyy huoltaa tarkasti ja silti kuluvat nopeasti loppuun,,missä vihreiden ratkaisu tähän,kun sitä joukkoliikennettä ei enää ole !

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Voisitko koittaa vastata Ilkan asialliseen kysymykseen öyhöttämisen sijaan?

Tapani Lahnakoski

Ei ole ollenkaan kohtuuton. Minä haluaisin lisäksi suojella Suomen rannikot tuulimyllyiltä. Kymmenenmiljoonaa tonnia teräsbetonia Suomen luontoon pysyvästi ei ole myöskään minun mieleeni.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Suomessa on tapana kutsua halveksivasti kaikkia niitä ihmisiä viherpiirertäjiksi ( tai viher- vasemmistolaisiksi), jotka asettavat luonnon hyvinvoinnin taloudellisten arvojen edelle".

Tästä jo syntyi niin paljon kommentoitavaa, että itse asiaan en pääse ollenkaan. Ainakaan kohtuupituisessa kommentissa.

Ensinnäkin, se alkuperäinen termi on viherpipertäjä. Tuo -piipertäjä on toimittajien kehittämä kirjoitusvirhe Ja mikään ei ole sen sitkeähenkisempi, kuin toimittajan tekemä virhe. Viherpipertäjä tarkoittaa hyvää tarkoittavaa ekologista puuhastelijaa, joka näpertelee eli pipertelee kaikenlaista pientä, mutta ei saa juuri mitään vaikuttavaa tulosta aikaiseksi. Viherpipertäjään kyllä pätee, että hän asettaa luonnon hyvinvoinnin taloudellisten arvojen edelle.

Vihervasemmistolainen on kuitenkin kokonaan eri olio kuin viherpipertäjä. Hän on se sama vanha vasemmistolainen, joka on tällä kertaa ottanut päälleen vihreän kaavun ja harrastaa vihreää retoriikkaa. Hänen ekologinen ohjelmansa periytyy edesmenneestä Neuvostoliitosta, jonka jälkiä esimerkiksi Viron luonnosta edelleen siivotaan. Luonnon hyvinvoinnista huolehtiminen rajoittuu siis retoriikan tasolle. Mutta toisaalta, ei niillä varsinaisilla taloudellisilla arvoillakaan hänen agendassaan merkittävää painoa.

Reijo Jokela

Tuosta tekstistä ei ainakaan minulle selvinnyt, että ketä ovat kirjoittajan mielestä ne, jotka ovat oikeita luonnonsuojelijoita ja joilla on kyky ja tieto oikenlaiseen toimintaan. Nythän tuossa lähinnä lueteltiin niitä joilla ei ole.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Aiheellinen kysymys Jari (en minkään asu kaupungissa). Varmaan ratkaisuna pitäisi tarjota vielä selkeämmin vähäpäästöisten autojen huokeampaa autoverotusta ja edullisempi vero pitäisi suhteuttaa työmatkan pituuteen. Jos taas työmatka lyhenisi, niin vero voisi nousta (ja tällöin voisi ehkä se joukkoliikennekin toimia). Tämä nyt vain pikaisena ideana.

Jaakolle kiitos noiden termien avaamisesta. Olen miettinyt monesti niiden taustoja ja nyt sain ainakin puolittaisen vastauksen. Tuo pipertäjä on terminä osuvampi ja kuvaa tosiaan paremmin alkuperäistä tarkoitusta. Tosin se on varmaan syntynyt aikana, jolloin ympäristöasiat olivat päätöksenteossa täysin marginaalissa ja kaikkea ympäristöön liittyvää nimitettiin pipertämiseksi. Myös tuo viher-vasemmisto-termi kertoo nyt vähän enemmän. Olen monesti ihmetellyt, miksi luonnonsuojelu on nimetty vain vasemmiston etuoikeudeksi. Miksi oikeistolaisissa ja porvareissa ei löydy aktiivisia suojelijoita? (paitsi Pertti salolainen ja Sirpa Pietikäinen) Antaako se nykyaikana oikeistolaiselle poliittiselle imagolle huonon leiman?

Ja Reijolle. Varmaan jokainen suomalainen, joka näkyvästi pitää itseään luonnonsuojelijana, on mielestään oikea sellainen. Monilla heistä on se tunne, että joutuu vähemmistöasemansa vuoksi olemaan enemmän telaketjuosastoa kuin jos suojelulla olisi laajempi kansankerrosten tuki takanaan. Ja koska teollisuudella on rahaa ja vaikutusvaltaa. Suojelijoilla yleensä ei ole.

Mutta kuka on oikea ja kenellä on se oikeanlainen toiminta? Minusta vastaus riippuu tilanteesta. Jos on aikaa ja mahdollisuuksia, niin totta kai kaikki demokratian ja vaikuttamisen keinot ovat järkevää luonnonsuojelua. Mutta on tilanteita, joissa myös radikaalimpi toiminta on perusteltua, jos muutoin jollekin tärkeälle luontoalueelle aiheutetaan peruuttamattomat vahingot. Järkevää luonnonsuojelua on minusta sekin, että tehdään huolellisia kartoituksia luontokohteista ja jaetaan viranomaisille. Tiedän vain, että monesti esim. kaavoituksessa tällaiset kartoitukset on jätetty ottamatta huomioon, vaikka tietoa olisikin ollut tarjolla. Tällainen tilanne turhauttaa suojelijoita ja halu suoraan toimintaan kasvaa, jos ei huolella hankittuja luontoarvioita arvosteta tai anneta niille todellista painoarvoa.

Mutta kuten jo sanoin, niin minusta fiksu luonnonsuojelija on valmis järkeviin kompromisseihin sillä ehdolla, että talouselämän edustajat ovat niihin myös valmiita, eivätkä vaaranna luontomme tulevaisuutta päätöksillänsä. Minusta päätöksenteon pohjaksi pitää ottaa ne tieteelliset faktat, joilla varmistetaan luonnon kestokyky eikä taloudellinen kasvu. Ne vain turhan usein sulkevat toisensa pois.

Tapani Lahnakoski

Eiväthän nämä ns. vihervasemmistolaiset ole mitään luonnonsuojelijoita. Toki jokunen mukaan mahtuu, mutta juurikin vihreiden kannatus keskittyy helsinkiläisiin naisiin, joiden tietämys luonnosta on olematonta. Vihreään valtapolitiikkaan kyllä menevät mukaan, mitä puolueen johto harrastaa Satu Hassilta perityin opein.

Sirpa (pH) Pietikäistä en kyllä menisi sanomaan miksikään luonnonsuojelijaksi. Hänellä on sama vika kuin ym. porukalla, ei ymmärrä luonnosta mitään. Tämä lisänimi, pH, tulee siitä, että hän halusi muistaakseni Suomen järvien pH:n laskettavaksi nollaan.

Käyttäjän ilkkawiio kuva
Ilkka Wiio

Minä olen sen verran myöhäisherännäinen suojeluasioissa, että ei ole mitään tuntumaa luonnonsuojeluun liittyvään puoluepolitiikkaan ja sen historiaan. Eli kiitos vain Tapani näistä tiedonsirpaleista. Minua kiinnostaa vain se, että Suomen luonto voi mahdollisimman hyvin ja mitä useammasta puolueesta löytyy sen tavoitteen kannattajia, sen tyytyväisempi olen. Itämeren ja uhanalaisten lajien lisäksi pelkään eniten maamme kammottavaa kaivoslakia. Se on niin mielivaltainen laki, ettei mikään paikkakunta ole Suomessa siltä turvassa. Sen nimissä voidaan kävellä lähes kaikkien suojelumääräysten ylitse, kun vain poliittista tahtoa on tarpeeksi. Ja jos onnettomuuksia tapahtuu, kuten Talvivaarassa, niin lasku kaatuu veronmaksajien syliin, ei kaivosyhtiön. Mutta kaivoslaki ansaitsisi oman bloginsa.

Tapani Lahnakoski

Kaivoslaistakin samaa mieltä. Vielä sekin, että sen typeryydestä ei kärsi pelkästään luonto, vaan malmitkin menevät ilmaiseksi. Tosin hinnat vaihtelevat niin paljon, että kannattavuus ei kakissa kaivoksissa ole kummoinen.

Toimituksen poiminnat